Veljet ja sisarpuolet! Reissua on ollut ja rähjääntymistä kanssa. Rähjäämistä vähemmän. Mukavat hetket vietettiin vanhalla tutulla lavalla aukion eri nurkassa vestivaalitunnelmissa. Mies tulkitsi näin että etenkin kapulat olivat rattaissa kuin eivät sieltä olisi koskaan lähteneetkään!

Sitten taas tutut kuviot vähän eri kuvioilla, ja olipahan siinä uutta reksiviittaa pahvilaatikot pullollaan ku jossain päin maailmaa oli vähän että eipähän täällä mitään laatikoita ole, mikä oli sikäli hyvä, ettei meitä kiinnostanut ne hommat ollenkaan, ollenkaan. Tuttua oli taas liikenteessä, mikä tuntuu olevan jo mukavan yleinen käytäntö! Morjesta vaan tutuille! Kyseisen reissun kotimatkasta ehkäpä vähemmän, ei ollut kaikilta osa-alueiltaan ihan niin mukava kuin olisi edes etukäteen voinut toivoa.

Manuaalistudiossa sitten tuossa oltiin voimalla seitsemän biusen. Tosielämän Truman Show pauhasi taustalla ja mielessä, mutta jotain pauketta ja räimettä sinne sekaan syntyi. Amusella tikkana ylös ja vähän kolotti lonkkaa ja illalla tikkana taas ylös. Alas ei meinattu päästä ollenkaan, mutta siinä nyt oli ovikelloa soittavaa kissaa ja natiivikontaktia ilman kontaktia.

Paljon tapahtui ja kuului myös asioita, niin arkaluontoisia, samoja ja eriä, ettei ihan kaikkea tohdi kertoakaan! Syy voi myös olla se, ettei jaksa. Päättäkää te, olittehan paikalla! Kuvaa nyt ei ainakaan jaksa, kai niitä joku otti.

Japp ja Daim! Taas on vierähtänyt, kuten aina. Tarina viimeksi taisi jäädä siihen, kun oltiin suuntaamassa pohjoiseen Keski-Suomeen lehmitytöiksi ja -pojiksi. Siellä sitä olla mytkyttiin ja varsinkin matkalla rytkyttiin kun ihmiset osoittivat heikkoutensa koneiden edessä ja hiekkatie oli vähän sitä sun tota.

Soittelot menivät ja yleisön jäsenet jotkut jo hieman rietastuivat vaan eivät raitistuneet. Orkesterimme seuraava kohokohta koettiin kun saimme majatalossa tutustua ihmisen parhaisiin ystäviin: lehmiin! Siinäpä sitä ollaan! Välissä oli aita, jonka sähköpitoisuutta jotkut kokeilivat sen tilanteeseen suhteuttaen verraten runsaaksi todeten. Vaan hengissä pysyttiin, kuten myös lampaiden, saatika uima-altaan kanssa. Sieltä ei kukaan tainnut kuvia ehtiä napsimaan :o

Kotiakin sitten puhvelipatojen ääreltä läkstiin, päästiin bäxiin.

Siinä käytiin sitten välillä Ohrapäivillä ja rintapumppua ihmeteltiin ja jotain muutakin ihmeteltiin. Vollen junapysäkin huudeilla kanssa käytiin rytkyttämässä samat mitä myöhemmin taas, viimeistä kertaa. Kyllä te tiiätte?

Viime viikonloppu heilahtikin taas Helsingissä, Suomen Turussa. Tai puolet, puolet sitten Suomen Kuopiossa. Ja sitte himassa. Tuttuja näky, yllättäviäkin, millon missäkin. Erinomaista oli boogie ja woogie! Ajelut ja muutkin ajeltiin.

Jahas jahas! Ai jaaha? Jep! Mammuttikiertue se tuossa otti ja oli. Pitkästi matkattiin ja melkein yhtä pitkästi soitettiin. Pitkästä aikaa sitten myös kotiin päästiin.

Torstainapa sitä siis maamme pääkaupunkiin, Helsinkiin, suunnattiin. Aikataulut ne tietysti vähän uusiutuivat matkalla kun poikien paku ja kettukarkkimiehen ruotsalainen auto taittoivat matkaa läpi saven. Oma apu, paras apu, eli El se sitten hoiteli soundit kuntoon jo ennen kuin kukaan niitä oli kuntoon laittamassakaan. Siitä sitten Slashin kämpillä pyörähtämään ja takas hikoilemaan. Muut bändit soittivat hienosti ja sitten mekin soitettiin. Paidat lähtivät lavalla ja yleisössä ja hurmos oli valmis! Seurueemme ripoteltiin kuin vastarouhittu mustapippuri pakastepizzan päälle ympäri ämpäriä. Seuraavana aamuna pakukaksikko heräili ilmatyynyalukselta ja pienimuotoisen rillailun jälkeen tuumattiin emännälle moikat ja työpäivät ja suuntana Hyvinkää ja vieläpä Riihimäki.

Hyvinkään kippola olikin sekin erittäin mukava paikka mukavine ihmisineen. Ruoka oli niin hyvää että kyökissä hääri taatusti äitihenkilö. Tai jopa mummu, nehän ne hyvät sutut vääntelee. Vaan olipa niin hyvää, ettei J.R.:kään tuttuja kiitoksia tohtinut ilmoille kajautella, vaan piti ihan vakavissaan kaikkien ylistää ja messuta alipukeutuneina hienossa ravintolassa. Onneksi oli hämärää niin kehtasi. Keikka soitettiinkin leveästi hymyillen ja miellyttävän aikaisin! Voi kunpa aina! Tarjoilu pelasi ja poksut oli jo pelattu. Sitten taas karavaani kulki ja koirien sijaan hirvi haukkumisen sijaan liikkui. Ohi män! Mökillä vähän taas rillailua ja vaihteeksi kävelyä. Sinnepä sitä kaikki, roudareita myöten, lopulta puutuivat. Ja hyvä että sinne, eikä muualle!

Amusella taas aurinkoista ja mutkaista tietä näkymättömiin, mutta kuitenkin Joutsenlammelle. Sinne muuten semmosia terveisiä että suunnitelkaapa ens kerralla ne kylppärin kaadot sit ihan toiseen suuntaan. Tai siis oltaishan me se kylppäri rempattu mutta ku väsytti ja sielläkin piti syödä liikaa. Eli siis noutopöydän tilalle pienet annokset ja huoneisiin vasara, eiköhän se sillä hoidu. Iltasella sitten tuttua toimintaa eli rokkimusiikkia soiteltiin. Hovikuski siellä taisi kouriintuntuvimmat huomionosoitukset saada. Tai siis niiden muiden kouriinhan se tuntui, hänellä ihan muualle. Yöllä vielä selvisi että hotellin omistaja onkin Antti Sipi. Siellä eräs meistä häntä rannalla kutsuikin ja vastauksenkin sai. Kurr kurr ja naak! Kriii!

Hän on täällä tänään! Eli täällä ollaan! Seuraa asiaa satamasta ja yöstä.

Viime viikolla siis Jyväskylän satamaan saapui yö oikein moneksi päiväksi. Sinne sitten Misledsinkin bilevaunu jyskytti reenikseltä sata metriä notta häh?! Tuttuun malliin kamoja kanneltiin ja ei-niin-tuttuun malliin joku siinä jotain jo unohtikin mutta onneksi Deivmaa oli kärppä ja hoisi homman. Joku muu siellä taisi kärpän nylkeäkin. Jossain vaiheessa illan ensimmäinen kohokohta oli käsillä, kun paikalle peruutti D:n bussi. Eipä ollut itse D ratissa, aika saletti olen. Sieltäpä sitten purkaantuikin todella mukavia ihmisiä, ihan monta kappaletta. Oli siinä jossain vaiheessa maalaistyhmä ihmeissään kun kahteli vaan että nuo on niitä rotunaisia, nuo. Ja rotumiehiä suoraan Rhodokselta toinen mokoma! Ja Heinolasta! Ja Lapista, mutta Keski-Suomesta.

Setti soitettiin ja piuha kuin ketunhäntä kainalossa ramppia syöksyttiin. Kyseinen ramppi oli nähtävästi huomattavasti vaikeampi kulkea toisenlaisilla kengillä, mutta pysyivät pystyssä. Nuo rotunaiset. Tais tulla jo selväks. Pikapikareissu renikselle ja patonkia mussuttamaan takatelttaan. Myöhemmin rehvastelua ja niin ollen täysihintaisia muikkuja, mutta tulipahan rehvasteltua ja kaduttua vielä tänäkin päivänä. Matkalla kaupunkiin ja ryhmätyhmä vähän äimäilemään ja pian Deivmaakin jo kauempaa katsoi notta mitä hulttioita tuolla autoa vandalisoi, mutta tutut miehethän sitä vain. Siitä sitten ja sinne niin ja sitä niin ja vähän muutakin. El ja Don sitä lopulta lämpimätä yötä pihakeinussa viettivät.

On aika kuvakavalkaadin!! Ohessa ihan luvan kanssa uusia tuttuja. Kuvassa siis Villi Poro, sekä väliaikaisesti poron luonteen itselleen ottanut Heinolan mies. Mukavia heppuja kumpainenkin, kuten todellakin _melkein_ kaikki paikalla olleet.
Pistetääns nyt vielä toinen kuva, kun niitä nyt toinenkin on.
Hämeenlinnasta taannoin löytyi näinkin sympaattinen grillikioski. Miske Reyhän sen sitten osti koko tiskin ja iloisena operoi. Asiakas ja hovimestari ja yöportieeri toi omat salladinsa, mutta eipähän tainnut grilli lämmetä missään vaiheessa. Laatuajallahan sielläkin jotkut hirmut kävi. Hetkinen, juurikin nuo kuvassa olevat! Pherkele!

Eip muuta ku suljettuja sepaluksia ja täysiä katiskoita, elukat!