Törsööö

Kah tämmönenkin on olemassa. Ei uskois. Eikä ainakaan näköjään heleposti J moista oo muistanu. Vuan eipähän siinä. Eikä kai siinäkään, et sitte viime ollunna jotain keikkaa ja räpläystä. Itsensä ja ajoittain toisten.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Palataan taas ku on jotain asiaa. Tai sit ku muistaa jotain mitä muka on joskus tapahtunut.

Tä?

Mitäs kuuluu? Miten on menny? Mitäs tänään? Ollu tässä vähän kaikenlaista, mm. ei oo paljoa tänne tullu kirjoteltua. Muuten ollaan sitten kirjoteltu ja kirjailtu ryijyjä rypsioljyjä. Oikein monissa pelloissa pyöritellyt rasvatut ja voidellut.

Sitä ollaan taas olevinaan, tai taas ja taas, mutta kuitenkin ihan missä sattuu pitkin mäkiä ja tuleva isä pitkin tourulan mäkkiä. Sinnepä vaan sitä mieli tekee kaikkien, vaikkeivät arvaakaan. Mutta koitellaas pärjätä, ja pärjätäänhän me kun yhdessä tsempataan ja otetaan tosissaan nää hommat! Hei nyt ootas!

Bändiä suunnitella. Ja sitten kesällä metsään seisomaan. Mitä näitä nyt on? Ite pitäs sekin hoitaa ja piilottaa ettei muut hoida! Kulmillahan sitä on viimenäkemän vaan vähän pyöritty, kohta kuitenkin taas muualle! Huomenna!!

Veljet ja sisarpuolet! Reissua on ollut ja rähjääntymistä kanssa. Rähjäämistä vähemmän. Mukavat hetket vietettiin vanhalla tutulla lavalla aukion eri nurkassa vestivaalitunnelmissa. Mies tulkitsi näin että etenkin kapulat olivat rattaissa kuin eivät sieltä olisi koskaan lähteneetkään!

Sitten taas tutut kuviot vähän eri kuvioilla, ja olipahan siinä uutta reksiviittaa pahvilaatikot pullollaan ku jossain päin maailmaa oli vähän että eipähän täällä mitään laatikoita ole, mikä oli sikäli hyvä, ettei meitä kiinnostanut ne hommat ollenkaan, ollenkaan. Tuttua oli taas liikenteessä, mikä tuntuu olevan jo mukavan yleinen käytäntö! Morjesta vaan tutuille! Kyseisen reissun kotimatkasta ehkäpä vähemmän, ei ollut kaikilta osa-alueiltaan ihan niin mukava kuin olisi edes etukäteen voinut toivoa.

Manuaalistudiossa sitten tuossa oltiin voimalla seitsemän biusen. Tosielämän Truman Show pauhasi taustalla ja mielessä, mutta jotain pauketta ja räimettä sinne sekaan syntyi. Amusella tikkana ylös ja vähän kolotti lonkkaa ja illalla tikkana taas ylös. Alas ei meinattu päästä ollenkaan, mutta siinä nyt oli ovikelloa soittavaa kissaa ja natiivikontaktia ilman kontaktia.

Paljon tapahtui ja kuului myös asioita, niin arkaluontoisia, samoja ja eriä, ettei ihan kaikkea tohdi kertoakaan! Syy voi myös olla se, ettei jaksa. Päättäkää te, olittehan paikalla! Kuvaa nyt ei ainakaan jaksa, kai niitä joku otti.

Japp ja Daim! Taas on vierähtänyt, kuten aina. Tarina viimeksi taisi jäädä siihen, kun oltiin suuntaamassa pohjoiseen Keski-Suomeen lehmitytöiksi ja -pojiksi. Siellä sitä olla mytkyttiin ja varsinkin matkalla rytkyttiin kun ihmiset osoittivat heikkoutensa koneiden edessä ja hiekkatie oli vähän sitä sun tota.

Soittelot menivät ja yleisön jäsenet jotkut jo hieman rietastuivat vaan eivät raitistuneet. Orkesterimme seuraava kohokohta koettiin kun saimme majatalossa tutustua ihmisen parhaisiin ystäviin: lehmiin! Siinäpä sitä ollaan! Välissä oli aita, jonka sähköpitoisuutta jotkut kokeilivat sen tilanteeseen suhteuttaen verraten runsaaksi todeten. Vaan hengissä pysyttiin, kuten myös lampaiden, saatika uima-altaan kanssa. Sieltä ei kukaan tainnut kuvia ehtiä napsimaan :o

Kotiakin sitten puhvelipatojen ääreltä läkstiin, päästiin bäxiin.

Siinä käytiin sitten välillä Ohrapäivillä ja rintapumppua ihmeteltiin ja jotain muutakin ihmeteltiin. Vollen junapysäkin huudeilla kanssa käytiin rytkyttämässä samat mitä myöhemmin taas, viimeistä kertaa. Kyllä te tiiätte?

Viime viikonloppu heilahtikin taas Helsingissä, Suomen Turussa. Tai puolet, puolet sitten Suomen Kuopiossa. Ja sitte himassa. Tuttuja näky, yllättäviäkin, millon missäkin. Erinomaista oli boogie ja woogie! Ajelut ja muutkin ajeltiin.