Misleds

Hän on täällä tänään! Eli täällä ollaan! Seuraa asiaa satamasta ja yöstä.

Viime viikolla siis Jyväskylän satamaan saapui yö oikein moneksi päiväksi. Sinne sitten Misledsinkin bilevaunu jyskytti reenikseltä sata metriä notta häh?! Tuttuun malliin kamoja kanneltiin ja ei-niin-tuttuun malliin joku siinä jotain jo unohtikin mutta onneksi Deivmaa oli kärppä ja hoisi homman. Joku muu siellä taisi kärpän nylkeäkin. Jossain vaiheessa illan ensimmäinen kohokohta oli käsillä, kun paikalle peruutti D:n bussi. Eipä ollut itse D ratissa, aika saletti olen. Sieltäpä sitten purkaantuikin todella mukavia ihmisiä, ihan monta kappaletta. Oli siinä jossain vaiheessa maalaistyhmä ihmeissään kun kahteli vaan että nuo on niitä rotunaisia, nuo. Ja rotumiehiä suoraan Rhodokselta toinen mokoma! Ja Heinolasta! Ja Lapista, mutta Keski-Suomesta.

Setti soitettiin ja piuha kuin ketunhäntä kainalossa ramppia syöksyttiin. Kyseinen ramppi oli nähtävästi huomattavasti vaikeampi kulkea toisenlaisilla kengillä, mutta pysyivät pystyssä. Nuo rotunaiset. Tais tulla jo selväks. Pikapikareissu renikselle ja patonkia mussuttamaan takatelttaan. Myöhemmin rehvastelua ja niin ollen täysihintaisia muikkuja, mutta tulipahan rehvasteltua ja kaduttua vielä tänäkin päivänä. Matkalla kaupunkiin ja ryhmätyhmä vähän äimäilemään ja pian Deivmaakin jo kauempaa katsoi notta mitä hulttioita tuolla autoa vandalisoi, mutta tutut miehethän sitä vain. Siitä sitten ja sinne niin ja sitä niin ja vähän muutakin. El ja Don sitä lopulta lämpimätä yötä pihakeinussa viettivät.

On aika kuvakavalkaadin!! Ohessa ihan luvan kanssa uusia tuttuja. Kuvassa siis Villi Poro, sekä väliaikaisesti poron luonteen itselleen ottanut Heinolan mies. Mukavia heppuja kumpainenkin, kuten todellakin _melkein_ kaikki paikalla olleet.
Pistetääns nyt vielä toinen kuva, kun niitä nyt toinenkin on.
Hämeenlinnasta taannoin löytyi näinkin sympaattinen grillikioski. Miske Reyhän sen sitten osti koko tiskin ja iloisena operoi. Asiakas ja hovimestari ja yöportieeri toi omat salladinsa, mutta eipähän tainnut grilli lämmetä missään vaiheessa. Laatuajallahan sielläkin jotkut hirmut kävi. Hetkinen, juurikin nuo kuvassa olevat! Pherkele!

Eip muuta ku suljettuja sepaluksia ja täysiä katiskoita, elukat!

Hooka hei!

Jospa vihdoinkin olisi Hämeenlinnan retkestä tarpeeksi aikaa, jotta siitä tännekin voisi avautua. Suuntanahan oli erillisvaunuillamme siis tuo rokkikylä, todellakin. Ajoissa lähdettiin ja tällä kertaa se kannattikin! Eiköhän vain nimeltämainitsemattoman, Syvä joki-elokuvasta muistuttavan, paikkakunnan liepeillä peräkärrystä räjähdä rengas. Piikkimatto oli jo ilmeisesti vedetty sivuun kun kotvan kuluttua palasimme painajaistemme huoltamolle kärryttömänä ja laulajattomana. Aiemmista seikkailuista tuttu Seinäjoen ylivoimaisin r-p:kin siinä soitteli ja piti jo vähän että palataans myöhemmin kun täällä sama mies katsoo meno- ja tulosuuntaan samaan aikaan. Kahvilankin puolella siinä hädissään pistäydyttiin, pimeä oli paikka, mutta suklaiset kahvit sieltä sai. Mitä lie olivat termarissaan säilöneet? Käsiä ei pesty eikä kuivattu, mutta sentään huuhdeltiin. Derrick oli tiskillä telkkarissa. Komea mies. Assarinakin sitten toimittiin ja naapuritilan tuleva emäntäkin se jo aiemmin kyseli notta mikäs teitä vaivaa kuvioiduissa farkuissaan. Ja eihän niissä farkuissa mikään vaivannut. Kozom ja bodom ja tsshhhh, uusi kumi oli paikoillaan ja pian rengaskin. Jälleen matkaan päästyämme allekirjoittanut (itsekseen tämä tuon nimen sinne laittaa, en minä itsekseni) puhelua (ehdottomasti hands-freetä käyttäen, arvon koppalakit!) Seinäjoen r-p:lle ja olokin siinä seikkailujen jälkeen huojeni ja kohta jo vähän naurattikin. Näin selvisi siis apinaorkesterimme reissun ensimmäisestä kuolemaauhmaavasta tilanteesta!

Perille päästiin ja tsekit tehtiin ja majakin löydettiin erinomaisten ohjeiden ansiosta! Majapaikastahan löytyikin sitten tuttuja (palli)naamoja, mikä oli erinomaisen mukavaa! Myöskin erityismaininnan ansaitsee se pizzajäbä, joka sinne niitä lättyjä toi. Todella hassu heppu, eikä kuulemma edes tuossa kylässä mikään poikkeus! Hell's yeah, Hämeenlinna! Siinä siis sitten syötiin ja taisi joku vähän juodakin kunnes olikin aika ravata soittopuuhiin. No siinäpähän sitten soitimme, lystikkäästi! Ihan asiaakin sen verran, että kyllä oli mukava paikka soitella, oli kuitenkin ihan tuohon tarkoitukseen tehty moinen paikka. Sai sähköä ja valoa ja ääntä ja mitä siihen nyt tarvitaankaan. Ja ei kirskunut eikä itkettänyt. Keikan jälkeen puolet sirkuksestamme poistui jänisjahtiin, tirhoplaa! Auto vaan pullolleen ja palaillaan! Toinen puolisko con sikäläiset pyörivät sitten torilla ja laitamilla etsimässä ketä nyt sitten etsivätkään. Asianomaiset kyllä tietävät. Virtsa oli torilla, puhelin oli hajalla, taksi oli tilattu, toinen jo otettu, ruoat oli syötävä. Majoitusliikkeessä tunnelma jatkui vielä jonkin aikaa. Amuspäivällä sitä sitten jotkut olivatkin jo kioskille ehtineet. Eihän siinä, kiinalainen avas oven ja tehotrio roudas hieman lämpöisessä kelissä hieman kuivin suin. Jepjep, kotia sitä joskus taas päästiin, TÖSJÖÖ!!