Misleds

Hei vaan, tyhmyrit! Se on nyt sitten torstai. Ja mitä mitä?! Toinen kirjoitelma viikon sisään!? No, kokkeillaan.

Huomenissa sitä taas lähdetään pauhaamaan (ilmeisesti) kesäpäivän funkrockia tällä kertaa Viitasaarelle! Tuttuihin maisemiinhan on aina kiva palata, vaikkakin tällä kertaa hieman eri kuppilaan kuin viimeksi. Onneksi yövyntä tapahtuu samoilla lääneillä kuin viimeksi, sieltä jos mistä on mukavia muistoja ja kuviakin ja arpia sydämessä ja taas sielussa. Kyllähän niitä sielläkin on mistä ollaan viime aikoina kovasti puhuttu, mutta ne arvet ovat elinikäisiä, I tell you!

Kaikenmoista ihmistönvaihdon kutkaakin on ilmoilla, mutta eiköhän nämä asiat selviä aivan itsestäänkin minun sen kummemmin niitä tässä vatvomatta. Vai selviääkö? Mitä jos se onkin tästä kiinni? Voivod.

Asunnonvaihdostakin on tulevaisuudessa ilmoilla, luottonekru Matthew Rockstone ottaa ja lähtee maailmalle käyttäen tieliikennettä. Kassotaan nyt mitä siitä seuraa. Kaikkihan sen jo tietääkin.

Jimmy Rey tuosta tiskin tuolta puolen lähettää terveisiä, joten terkut vaan!

Olipa asiaa taas, eikä edes allekirjoittanutkaan jaksa sitä näköjään tälläkään kertaa tyhjästä nyhjäistä. Asiaan tulee varmasti muutos tuossa syyskuun aikana jo edellä mainuistakin syistä. Sitten ollaan netissä, jos ollaan.

Morjelsta!

Hoblaa!

Tomi Pihtiputaansuussa sitä sitten käytiin kaljateltassa rytkyttelemässä. Hommat oli menomatkalla melko mallillaan, vain yöpymisestä oli hieman eriäviä mielipiteitä: jäädäkö telttailemaan vai painellako yön selkään Hiacen selkään. Perille päästyämme tunne yöllisestä kotimatkasta vahvistui kuin luonne ja sielu. Syötyämme "kaikki me tiedämme minkä makuiset" porsaanleikkeet samaan aikaan laihaakin laihempien meikkipoikien kanssa olikin jo pian aika kesäpäivän funkrockin!

Lavalla kaikki "ei ihan kaikki" vaikutti ihan ookoolta, mutta soiton alettua alkoikin tapahtua, veljet ja isoveljet! Tai no, allekirjoittanut kannuttajahan oli unohtanut kaikki mahdolliset kapulat rattaisiin ja näin piti nolona ruikuttaa moista kulutustavaraa lainaan. Suuri kiitos Morianin miehelle (Joonas?) lainasta, hankala olisi ollut ilman soittaa, vaikka hankalaahan se kuitenkin oli kun basari lähti Jyväskylään jo ekan biisin aikana. Yhdessä Miss Fistyn, lavamiksaajan ja jonkun ihmeen räkkihärpättimen kanssa tilanteesta jotenkin selvittiin tai sitten ei tai sitten kassit.

No, Lordihan se sitten kohta jo soittelikin ja räjäytteli pirusti pommiloita ja kipinät suihkusi ja liplaput lenteli ja vesikin roiskui! Roudari/kuskin kanssa siinä kyseisen shoun aikana havaitsimme jopa ensimmäisen asian jonka perässä poikainkin päät kääntyivät, mutta eihän sekään mitenkään siihen shouhun liittynyt. Herjaa kuitenkin. Ja kasanderit.

Nyt taas sitten tiedätte kasseista kaiken.

Hurrrjan hyvää kesää kaikille teille miljoonille Misleds ystäville!!!

Pyydämme anteeksi kirjoitustaukoa, joka on venynyt anteeksiantamattoman pitkäksi. Syitä sanattomuuteen on ollut monia. Orkesterin yhteinen punttisaliharrastus on nimittäin viime aikoina vallannut liikaa aikaa, ei ehi soitella saati kirjotella, ei ei ei, pelkkää penkkiä väännetään päivät pitkät.

Kuten joku siellä pikku päässään (älä lue päissään) jo oikein päätteli Misleds:in täytyy pian päästä totiseen soittopuuhaan. Jos keikkatauko vielä jatkuu, emme kohta mahtavan lihasmassan vuoksi mahdu samalle lavalle, voi olla, että joku täytyy potkia pois tai vaihtaa pienempään. Ei oo heleppoa rokkarin elämä...sitä paitsi koon kasvaessa on myös jano kasvanut, voi pojat ja tytöt sentään sitä läsyn määrää mikä vaaditaan tämän poppoon riehaannuttamiseen, tainnuttamisesta puhumattakaan.

Tahtoo keikalle...mutta vielä pitää jaksaa kiduttavaa odotusta!! Olen tällä hetkellä kahlinnut itseni käsiraudoilla sängyn reunaan ja suussani on hammassuojat. (Tämä on varotoimi...sisäinen viihdyttäjä saattaa millä hetkellä hyvänsä pakottaa minut toppahaalarissa tamburiinin kanssa jenkkaamaan pitkin Kauppakatua..sitä en kestäisi). Auttakaa minua.

Voi wimba, että heittää ja kovaa. .

Suomen suvessa, hapenpuutteessa naama sinertäen,

yhä teidän: Ms. Led