Misleds

Vallankumous on yllättänyt.
Tarkoittaa siis mielenkiintoista ajanjaksoa riemurikkaassa historiassamme. Rasioista puhumattakaan.
Raksamies & Legomies ne toisensa löysi ja vieläpä kovin asiapitoisissa merkeissä.
Leppoinen Setä (kirjaimellisesti) lasittuneen katseensa kera meinasi piestä koko Misleds-Klaanin, johon tapahtumahetkellä kuului kahdeksan titaaniakin kovempaa tinaajasoturia.
Älä, Don`t

H-hetkellä Marselia ropelloitiin otsalohkoon. Jimmy särki juoma-astioita (ja sai henkilökunnalta siitä hyvästä kansallisjuomaamme, joka myös 3000 asukkaan kylänä tunnetaan). Komone ryni suoralla tiellä, fyysisesti mies kuitenki pysyi toisinaan myös suht hyvin jakkarallaan tukehtuen samalla enemmän ja vähemmmän purkkaan sekä tukkaansa. Ms. Led ja Ms. Fisty onneksi hämäsivät taas kerran tarkkaavaista yleisöämme varsin vakuuttavilla varustuksillaan. Taas pääsivät uroot pälkähästä.
Huh.

Kuuluisa kilpailu taas lähestyy....
Hui
Siellä ollaan. Rytmiryhmä edustettuna jo kolmatta kertaa. Eli joka ainoa kerta siellä vaan ikiteineinä iloitaan. Vaan taannoin muuan Unelmalaivan perustajajäsenten roolissa. Oi niitä aikoja. Oi sitä haikeuden ja ristiriidan määrää.
Siellä ne omat mussukat taas amisfestareissa tenttuaa. Aivan mahtavaa.

Selvitys seuraa tulevasta määränpäästä...



Kohti tuntematonta...

Terve vaan.

Aikaa on taas kulunut, mutta mitään ei ole tapahtunut. Paitsi että parit viime reenit ovat menneet hikisissä tunnelmissa ainakin allekrjoittaneen osalta! Oih ja voih kun hiki virtaa vaikka anselmot paljaana siellä polkeekin menemään ja sitten menee hikeä silmään ja soturit kirkuu. Liekö sitten syynä tuohon hien ja hajun paljouteen se, että uutta biisiähän sitä pukkaa joka tuutista! On kaikenlaista, ihan slovariakin sieltä jossain vaiheessa tuuttaa. Sit tanssitaan ja itketään koko porukka, kuin konsanaan aseveljien kanssa sunnuntaiaamuna kun muut oli Toivakassa. Siellä ne sit oli vaan ja tässä sitä nyt ollaan.

Lisähikeä eiliseen toi vanha legomies! Itsepähän nimesi lanseerasit, senkin konna! Tai et nyt ihan tuota nimeä, mutta kyllähän sää tiiät. Mut kun me ollaan taas niin hyviä olemaan asiallisia ja kiitollisia niin kyllä me ainakin tuota jälkimmäistä ollaan.

Sitä sit Iänekoski kutsuis tuossa lauantahina. Siellä sitten pistetään taas ihmiset erinäisiin asentoihin ja seuraavana päivänä ollaankin jo ihmettelemässä notta minkähänlaisen nimen se ykskin tytsi saa. No, sepä selviää sitten, kuin myös moni muukin asia! En tiedä mitkä, mutta siinäpä se!

Hei vaan kultsipuppelit!

Me ollaan sitten vaihdettu ilmiötä ja ollaankin sit nykyään Misleds-orkesteri Turusta. Tai ainakin täällä me nyt ollaan. Tai ainakin Missit Led ja Rey ja myöskin kuparitukkainen allekirjoittanut. Ja myöskin kuulemma kilpikonnakäsinen miesten mies. Tässä sitä viilistellään pirun hyvää mussiikkia ja koitetaan ehtiä kuvia.

Huomenna sit pitäis kuulemma ehtiä kaikennäkösiin kirjastoihin ja hemppareihin ja ties mihin. No mihin? No eihän me sitä tiedetä, toivottavasti joku teistä tietää. Ja jos tietää, niin kertokaa toki meillekin, ettei sit jäädä sinne hemppariin tai ainakaan sinne kirjastoon, kun ei me osata edes kovinkaan hyvin lukea, paitsi tuo Mr.Led. Ja niin, onhan täällä mukana Bovin Joni, joka osaa lukea kun se on niin viisas. Ja Vollenhan kämpillä me ollaan, eli kaikilta terveisiä vaan.
Täs ois sit tää meidän reiseleader tai jotain sinne päin. Saas nährä mihin se meitit huomenna vie. Kuulemma ainakin monumentteja lähetään ihmettelemään. Sinnehän me.

Hyvät ystävät. Lentoliikenteelläkin on jotain minua vastaan. Rokkiego ei vielä riitä suuriin koneisiin, joskus se pienikin tekisi olon paremmaksi... Lähtiskö suosiolla uiden kotiin? Kävellen oisin jo perillä. Tämä oli siis todellakin Misleds Jyväskylästä leadingLadyn katkeraakin katkerampaa tilitystä, jälleen kerran naapurimaastamme (NORJASTA???)

Semmosta terveistä täältä vaan moi! Eipähän sitä taaskaan niin yksityiskohtaista keikkareportaasia tänne osattu laittaa mitä ehkä itse kullakin (yhdyssana, en tiedä?), mutta eipä kai siinä... Kyllähän te rakkaat ihq-daat olitte siellä kuitenkin itse paikalla todistamassa, tai ainakin jälleen Seinäjoenkin kukkein rattopoikamies paikalla juhli. Kiitos myös minunkin puolesta kaikille vokalistimme ihanille ystäville jotka lavan edustalla riekkuivat, olitte tosi hyvännäköisiä, mitä nyt sieltä pirunmoisen savun seasta erotin.

No, siinähän sitä kuitenkin tuli analyysia. Haistakaa paska.

Nyt on sit tukkia värjätty. Ja uitettu.