Misleds

Oltiin tossa Ilokivessä.

Ou jeebuli.
Viikko lopussa ja niin on miehistökin. Sinkut on saatu painosta ja jakelu on käynnissä. Raskasta se on. Kaikenmaaliman juotoja on jututettava. Voimajuomaahan siinä on otettava ku ei muuten kestä pyöriä ihmisten suosimissa synninpesäkkeissä.
Setä-Samulin siskokin se eilen eteen jostain pelmahti ja eipähän siinä. Terveisiä vaan kaikilta kaikille, minähän en enää muista kuka niitä kellekin lähetteli. Kaikille vaan. Sit kakille. Komonen se otti ja läx vahtaan uutta toukkaa, joka Tampereen suunnilla maalimaan pullahti. Onnea vaan kovasti asianosaisille. Ms. Led se sit vaan jotenki kynytti ja Marselista ei kuulunu senkään vertaa. Jimmy ja Ms. Fistyhän ne sit pakon edessä joutui promootio-osuuden hoitamaan. Kyl ol kauheeta ja tylsää ja hirveetä taas. Niinku aina. Oli jos jonkinlaista hikipantamiestä, serkkuja ja tajunnanlaajennustanssijaa liikkeellä. Pekos-Billykin se vaan intoili ja antoi mennä. Niiiii
Joo. meininki on hurjaa. S-postit raikaa, puhelimen langat laulelee ja postipoika juoksee selkä vääränä sinkkujen kanssa ihan jopa espanjattarienkin luokse. Toki myös kotisuomen muikeloillekin uutta jatsahtavan funkisti soitettua melodista fuusiorokkia rempseällä otteellamme olisi tarkoitus tyrväistä.
Ei kai siinä sit muuta ku et se o ihan ou raid.
Moro vaan. Lähen rasvaan monttupyöräni ketjut.




On täällä ihmeellistä

Nonii ja morjuunoiden kuningas! Tässä sitä on tekemisten keskellä fiilistelty ja fanitettu mahtavia biisejä eli siis meidän omia. Ne on kyllä mahtavia kun määkin soitan niissä niin hyvin. Ihan ku ois rytmiryhmä melkein saanu ku niitä laulattaa niin kovasti ja vielä melkein oikeilla sävelillä! Mutta mihkä siitä sovittajat pääsee jos ei sovita, vaikka sitten vastakursittuja housuja tai vanhaa jatsia. Jyväskyläläiselle Misleds-orkesterillekin vaan tiedoks että eihän me niitä oikeesti mitään sovitella, paitsi housuja. Ällös peljätkö! Älkööt myöskään fanit pelätkö ettette osaisi laulaa mukana, kyllä sää Teemu osaat.

Komonehan se veijarina tänään aamulla keksi itelleen työpaikan muutaman kesän takaa toivoen ettei joudu edesvastuuseen. Ja eihän se joudu, tai siis mää. Kyllä sitä kansalaiset näköjään kaikenlaisia paljastuksia tännekin tulee selvitettyä, mutta ei kai sen väliä kun ei itekään niistä mitään tajua.

Critical error se tuossa kävi tölvimässä mutta heitettiin porukalla hylkyyn ja sitten mentiin kylpyyn mutta kuitenkin erikseen, tiedoks vaan sinne cafeelle. Ettette sitten lopeta moikkailua ja kyräilisitte vaan että mitäköhän noikin oikein meinaa. No eihän ne mitään meinaa.

Kyllä tää kuulkaas taas tästä helpottaa. Mutta me ei olla tänään niin komeita että viihtis kuvaa laittaa. Tai siis ollaan liian komeita, rupeisitte kuitenkin luulemaan ettei nuo voi osata soittaa ku ne on noin pirun komeeta sakkia. No oo jo hiljaa, no minäpä oon!

Nunhukanunhukaloilaaloilaa!

Siinä alkoi etelänmiehen puntissa vipattaa vimmatusti kun pohjan akka kaivoi rummun esiin ja alkoi vimbatun soolon. Korea oli rumpu ja kuvitus kantajansa mukainen. Hetken kuluttua arvonnasta ja soolosta kaivettiiin sotamaalit esille ja valmistauduttiin pimeän luolan valloitukseen ja taistoon. Sota alkoi. Pikku-Aatu kaivoi verta nenästään minkä kerkesi ja Akka jatkoi taikomistaan. Huonostihan siinä kävi:

Aatu kaatui, Akka hukkasi rumpunsa, toinen akka jäi taas ilman, SuperMarseli koetteli fysiikan lakeja(ja vähän Suomen rikoslakiakin siinä noin ohimennen) ja Kuuban Komone piilotti lompsaa.

Tälläkään surullisella tarinalla ei ole mitään opetusta. Tämä tarina on silti tosi. Se kuka tältä sivustolta jotain opetuksia etsii menköön hoitoon. Suoraan hoitoon.RumpuSoolo.

Persiissä paukahti.

Viikot on vieriny, läskit kieriny.

No niin soittohommat on nyt loppunu. Toivon mukaan kuitenkin tilapäisesti. Tai en minä Toivosta tiiä saati et kuka sitä toivoo. Tavasti.
Nykyään rytmiryhmässä onkin eri veijarit. Nimittäin Unelmien Poikamies ja Automies.
Auto se vaan kaarti lastinaan pari unelmaa. Lämmitystolppa ei auennu, siihen loppu autoilu.

Tossahan me sit käytiinkin herättämässä varauksetonta ihailua kaduilla ja johan siinä eräs buutsimieskin innostu niin että vastaostetut bisset siihen katuun löi. Ja ihtensä tietenkin siinä samalla. Kyllä nimittäin oli automiehellä ja UuPeellä naurussa pitelemistä, vaikka eihän siinä mitään hauskaa ole jos joku liukastuu. Ei ainakaan mun mielestä. Eikä mun. Varsinkaan kun aina voi tulla hakatuks. Komeesti kuitenkin hommelit hoijeltiin ja asiat laadittiin ja hoijettiin.

Tauon paikka.

No niinhän siinä kävi tauon aikana selvityksissä että autoilu sen kun jatkuu! Ei muuta ku hyvä hommeli vaan! Vuan eihän siinä, kelitkin on kukkeimmillaan ja unelmat kohillaan tässäkin elämässä. Vähä ehkä vielä jotain että pitäskö toiselta automieheltä tai -naiselta kysellä ja tivata, mutta voip olla että vaikeeks menee ja pitäis siinäkin sit koittaa käyttäytyä ja kyllähän se on jo monesti nähty että eihän semmonen näiltä koijareilta onnistu.

Mepä tästä jatkellaan. Hei vaan tässä vaiheessa!