Veljet ja sisarpuolet! Reissua on ollut ja rähjääntymistä kanssa. Rähjäämistä vähemmän. Mukavat hetket vietettiin vanhalla tutulla lavalla aukion eri nurkassa vestivaalitunnelmissa. Mies tulkitsi näin että etenkin kapulat olivat rattaissa kuin eivät sieltä olisi koskaan lähteneetkään!
Sitten taas tutut kuviot vähän eri kuvioilla, ja olipahan siinä uutta reksiviittaa pahvilaatikot pullollaan ku jossain päin maailmaa oli vähän että eipähän täällä mitään laatikoita ole, mikä oli sikäli hyvä, ettei meitä kiinnostanut ne hommat ollenkaan, ollenkaan. Tuttua oli taas liikenteessä, mikä tuntuu olevan jo mukavan yleinen käytäntö! Morjesta vaan tutuille! Kyseisen reissun kotimatkasta ehkäpä vähemmän, ei ollut kaikilta osa-alueiltaan ihan niin mukava kuin olisi edes etukäteen voinut toivoa.
Manuaalistudiossa sitten tuossa oltiin voimalla seitsemän biusen. Tosielämän Truman Show pauhasi taustalla ja mielessä, mutta jotain pauketta ja räimettä sinne sekaan syntyi. Amusella tikkana ylös ja vähän kolotti lonkkaa ja illalla tikkana taas ylös. Alas ei meinattu päästä ollenkaan, mutta siinä nyt oli ovikelloa soittavaa kissaa ja natiivikontaktia ilman kontaktia.
Paljon tapahtui ja kuului myös asioita, niin arkaluontoisia, samoja ja eriä, ettei ihan kaikkea tohdi kertoakaan! Syy voi myös olla se, ettei jaksa. Päättäkää te, olittehan paikalla! Kuvaa nyt ei ainakaan jaksa, kai niitä joku otti.