Misleds

Jahas jahas! Ai jaaha? Jep! Mammuttikiertue se tuossa otti ja oli. Pitkästi matkattiin ja melkein yhtä pitkästi soitettiin. Pitkästä aikaa sitten myös kotiin päästiin.

Torstainapa sitä siis maamme pääkaupunkiin, Helsinkiin, suunnattiin. Aikataulut ne tietysti vähän uusiutuivat matkalla kun poikien paku ja kettukarkkimiehen ruotsalainen auto taittoivat matkaa läpi saven. Oma apu, paras apu, eli El se sitten hoiteli soundit kuntoon jo ennen kuin kukaan niitä oli kuntoon laittamassakaan. Siitä sitten Slashin kämpillä pyörähtämään ja takas hikoilemaan. Muut bändit soittivat hienosti ja sitten mekin soitettiin. Paidat lähtivät lavalla ja yleisössä ja hurmos oli valmis! Seurueemme ripoteltiin kuin vastarouhittu mustapippuri pakastepizzan päälle ympäri ämpäriä. Seuraavana aamuna pakukaksikko heräili ilmatyynyalukselta ja pienimuotoisen rillailun jälkeen tuumattiin emännälle moikat ja työpäivät ja suuntana Hyvinkää ja vieläpä Riihimäki.

Hyvinkään kippola olikin sekin erittäin mukava paikka mukavine ihmisineen. Ruoka oli niin hyvää että kyökissä hääri taatusti äitihenkilö. Tai jopa mummu, nehän ne hyvät sutut vääntelee. Vaan olipa niin hyvää, ettei J.R.:kään tuttuja kiitoksia tohtinut ilmoille kajautella, vaan piti ihan vakavissaan kaikkien ylistää ja messuta alipukeutuneina hienossa ravintolassa. Onneksi oli hämärää niin kehtasi. Keikka soitettiinkin leveästi hymyillen ja miellyttävän aikaisin! Voi kunpa aina! Tarjoilu pelasi ja poksut oli jo pelattu. Sitten taas karavaani kulki ja koirien sijaan hirvi haukkumisen sijaan liikkui. Ohi män! Mökillä vähän taas rillailua ja vaihteeksi kävelyä. Sinnepä sitä kaikki, roudareita myöten, lopulta puutuivat. Ja hyvä että sinne, eikä muualle!

Amusella taas aurinkoista ja mutkaista tietä näkymättömiin, mutta kuitenkin Joutsenlammelle. Sinne muuten semmosia terveisiä että suunnitelkaapa ens kerralla ne kylppärin kaadot sit ihan toiseen suuntaan. Tai siis oltaishan me se kylppäri rempattu mutta ku väsytti ja sielläkin piti syödä liikaa. Eli siis noutopöydän tilalle pienet annokset ja huoneisiin vasara, eiköhän se sillä hoidu. Iltasella sitten tuttua toimintaa eli rokkimusiikkia soiteltiin. Hovikuski siellä taisi kouriintuntuvimmat huomionosoitukset saada. Tai siis niiden muiden kouriinhan se tuntui, hänellä ihan muualle. Yöllä vielä selvisi että hotellin omistaja onkin Antti Sipi. Siellä eräs meistä häntä rannalla kutsuikin ja vastauksenkin sai. Kurr kurr ja naak! Kriii!