Misleds

Moro ja halloo eli Halo 2.

Mitäs asiaa tänään ois. Jos jois.
Mihin sitä on viimeks jääty? Jäätykö kieli toloppaan vai jäikö pää kiinni kaiteeseen niinku eräällä ministerillä monta kertaa koulun käytävillä.
Joka tappauksessa ollan jossain keikallakin käyty. Funky on mielentila ja se kuuluu ihmisen sisimpään. Nii. Näin kuitenkin Ehtoossa päkkärillä lupsakoiden herrojen kanssa tuumittiin. Tämä Ehtoo se sitten siunasi meitä myös Yläkaupungin Yön keikalla. Se kivaa. Siellä ihan jonkin sortin teiniaikojen idolipändikin on sitten meidän pampamdimpamin jäläkeen vuorossa. Sepä se kovasti on mietityttäny se Ilokiven yläkerta. Missä se keikka on? Ilokives. Jaa no sitten.
On se Jimmykin siellä vähä valssia tanssinu. Siitä aika on jättänyt kultaiset muistot. Tai siis mittään et siitä muista. Enkä minä mittään valssiakaan oikein osaa.
No siellä sitten Iloitaan.

Salossa käytiin huristelemassa. Pepe Perberuus se otti ja puutu. Hoppu oli. Ilman taukoa oli päästeltävä. Erään puistokitaristitulokkaan sanoin kärsäkin vuoti koko matkan niin ettei puolia ehtiny niellä. Pysyttiin kuitenkin tiellä ja vaate kostui hiellä.
Perillähän olikin jänskää. Myyjäsmies se ei tajunnu kaljahanojen päälle hevon helevaa ja erään miehen pankkikorttikin se taisi hukkua siinä myyntitöhäkässä.
Soittelu ol mukavaa vaikkakin Reyn käyttämä vahvari oikein jaksanu. Rutis vaan ku namikkaa väänti. Komolla oli raivoisaa ja rummut yritti karata. Vissiin sonnalle olivat menossa. Ms. Led olisi kovin mieluusti viihtyny iliman housuja ja Teri se otti ja yritti henkensä pitimiksi taistella savukonetta vastaan. Slowhand Daven Fenderiin ne otti ja ruuvvas kameran. Siitä vaan fanit sitten blokkaileen tuidituidia. Tai no siihen taitaa mennä hetko. Kesällä siitäkin sooloilusta vasta materiaalia käsiimme saamme. Ja joku sitä väitti, että kai sitä voi Ruotsin Irvileuat ja Norjan Troolarismiehetkin tuota keikkaa sitten Internettilöistä kahtella. Joskus. Kai. Minä tuommosista sopimuksista mittään tajunnu.
Veleho villin lännen meininki Salossa on. Siitä sitä paineltiin portsarin ohi vaan tuopposen kanssa pihalle haastatteluja anteleen. Rock-journalisti ja Vilimikameranisti ne olivat taitavia tyttösiä. Miesten huussiinkin osasivat jotain haastattelua mennä tekemään. Minä sinne tietenkin sillon tungen. On se hienoo jos sekin pändi sitten julkasee haastattelua missä Jimmyn lorotus raikaa taustalla. Kolme ystävystä ne toisiaan kadulla ruimi ja Reyn mökkinostalgia heräsi ku Suurlähetintä rakasti.
Sitten taas männään.

Kotimatkalla sitä meinattiin sitten mennä Tampesteriannlinnin kautta, jotta jos hyviltä ystäviltämme Lovexin pojilta ois matkaevästä vähä mukkaan ostanu. No ei sitten. Sen sijaan eräs rotuvähemmistö meinattiin huoltisikalta kyytiin napata. Ei ois vaan vaatekertansa kanssa mahtunu ni ei viihtiny.

Auto ja ossit täynnä sitä kotimatka sitten taittu Kickelbackiä kuunnellessa. Mikäpäs sen rattoisampaa.
Kesän pitäs tulla mutta Danzigiä näyttäs olevan siihen malliin ilimassa, että hui. Mitä tästä seuraa?
Ei kai mua kukaan seuraa. Naapurin noitaa joku muukin seuras ja polliisikin seuras ja nyt se sit kahtelee ihan iisisti. Ne on hyvän ystäväni Sir Kristuksen veret vissiin juotu ku ei jaksa ikkunasta oikein ennää kirkua ja lapsukaista ja rytmityhmää pelotella.

Hail Mikler!