Misleds

Nonni! Hoplaa ja los satsumas ja mandariiniankka!

Sitä on nyt sitten Misledsin (lähes yhtä) ihmeellisessä (kuin internetin) maailmassa tapahtunut yhtä jos toista ja jos toista niin miksei kolmattakin. Mistäpä lie aloittaisi, jos edes jossain järjestyksessä saisi näitä asioita kerrottua ja olla kertomatta ja bändiä suunnitella. Pistetään vaikka tähän muistiin nämä asiat niin käy sitten kätevämmin kertomukset. Miss Foxy, Kokkola, Lazy Bastard, El Presidento nyt ainakin.

Eli siis, huhut ovat totta, suakeli! Aikamme on koittanut ojentaa kiitolliset kätemme ja ryhmähalit Miss Fistyn suuntaan. Kyseinen neito suuntaa runttaavampaan suuntaan Kamaloiden akkojensa kera. Tulihan sitä kaikenlaista toilailtua, ja varmasti jatkossakin jonkinlaista rymyämistä on tiedossa. Tässä muutamien viikkojen ajan onkin reenistämme sitten elävöittänyt Miss Foxyn taustailu! Hyvä ja jees! Eipä muuta kuin mitä sitä suotta piiloutumaan Keljon uumeniin vaan ei muuta kun suorinta tietä baanalle ja jos sitten baanan päätteeksi lavallekin!

Kyseinen lavahan sitten löytyi Kokkolasta. Pienoisten alustavien kommellusten jälkeen olimme lähes aikataulussa, mikä ihmetytti groove rockaajia. Ihme hommaa. Vieläkin näköjään ihmetyttää. Matka oli osalle hikinen ja vähähappinen, mutta asiaa ei sen kummemmin harmiteltu, mitä nyt koko reissu ja vielä vähän sen jälkeenkin. Hyvässä seurassahan se moinenkaan helvetti ei pahalta tunnu, vaikka siis ihan bändin kesken siellä mentiinkin. Perillä roudausten ja piuhan vetojen ja 18 vesituopin jälkeen se ruokakin jo sitten maistui! Voi veljet ja velipuolet kun se maistuikin!! Vielä tuhannennen kerran kiitokset keittiöön. Keikalla meinasimme olla liien kovaäänisiä, mutta ei kai sillä niin väliä. Eipä se tuntunut tiskin tällä puolen olijoita niin haittaavan. Keikan jälkeen ei aikaakaan kun uusvanha tuttumme Matti veikin orkesterin tuttuihin maisemiin ja vielä tutumpiin tunnelmiin. Siellä jopa palloa kepillä lyötiin ja Gary oli mies paikallaan ja välillä vaihtoi paikkaakin ja sielläkin oli paikallaan mies. Jälleen kerran ei-ihan-niin-vielä-rutinoituneet-saatika-kyynistyneet-keikkailuun-eikä-myöskään-hotellielämään orkesterin jäsenemme hekumoivat aamupalan antimien edessä! Vaan yksi puuttui, Ms. Led se karautti kehittelemään Ruotsin keikkojamme ihan paikan päälle, moro vaan sinne. Lopulta se oli aamupalankin syönti lopetetteva, eikä suinkaan sen vuoksi etteikö olisi maistunut, häh?!

Päästyämme melkein tuttuihin maisemiin (kovin on tuttua kaikki, näemmä), ei muuta kuin kamat El Presidenton reenikselle ja piuhaa kiinni ja narukin johonkin (eihän siellä mitää narua ollut ja onneksi niin, kaulaanhan sen olisi mielellään kieputtanut niissä fiiliksissä, eli siis koneellehan tuota musiikkia nykyään suurilta osin tallennellaan, kertoi Lazy Bastard jo joskus kun jutuista puhui ja jutteli) (ja kuittaili) ja sitten vaan soundia hakemaan. Eli siis jonkinnäköistä nauhan tynkää sitä ollaan nyt äänittelemässä. Hirveästi kipaleita sinne olisi tulollaan, lähinnä siis kaikki mitä tässä nyt ollaan suunnilleen vuoden ajan renkattu ja rimputeltu. Kassotaan sitten kenelle ja mihin sitä levitellään, syssymmällä olisi kuitenkin tarkoitus em. Lazy Bastardin johdolla (piuhalla? narulla? kasseilla?) tehdä oikein sitten riil van ja tositarkoituksella kuva ois kiva-äänityksiä äänitellä.

Olikohan muuta vielä... Niin, ainakin tästä blogin kuvattomuudesta on pahoiteltava syvimmin kurkuin ja mitä nöyrimmin. Sori vaan, pallinaamat! Jahka tästä nyt saadaan parin viikon mittaan koneistofestivaalit tuonne Rajan gettoon eli kampukselle niin sit vaan siitä vaan! Sitä ennen voitte vaikkapa käyttää mielikuvitustanne, tai sitten voitte hakea auraburgerin grilliltä, niin mekin tehdään!

Allekirjoittaneen eli Don "God" Komosen silmätkin ne ovat nyt hyväksi havaittu oikein viralliselta taholta. Tattis vaan, Pete, varmaan lueskelet tätä. Ja onnea puskaradion uhrille omaan operaatioonsa, hyvin se menee, tai sitten huonosti!