Persiissä paukahti.
Viikot on vieriny, läskit kieriny.
No niin soittohommat on nyt loppunu. Toivon mukaan kuitenkin tilapäisesti. Tai en minä Toivosta tiiä saati et kuka sitä toivoo. Tavasti.
Nykyään rytmiryhmässä onkin eri veijarit. Nimittäin Unelmien Poikamies ja Automies.
Auto se vaan kaarti lastinaan pari unelmaa. Lämmitystolppa ei auennu, siihen loppu autoilu.
Tossahan me sit käytiinkin herättämässä varauksetonta ihailua kaduilla ja johan siinä eräs buutsimieskin innostu niin että vastaostetut bisset siihen katuun löi. Ja ihtensä tietenkin siinä samalla. Kyllä nimittäin oli automiehellä ja UuPeellä naurussa pitelemistä, vaikka eihän siinä mitään hauskaa ole jos joku liukastuu. Ei ainakaan mun mielestä. Eikä mun. Varsinkaan kun aina voi tulla hakatuks. Komeesti kuitenkin hommelit hoijeltiin ja asiat laadittiin ja hoijettiin.
Tauon paikka.
No niinhän siinä kävi tauon aikana selvityksissä että autoilu sen kun jatkuu! Ei muuta ku hyvä hommeli vaan! Vuan eihän siinä, kelitkin on kukkeimmillaan ja unelmat kohillaan tässäkin elämässä. Vähä ehkä vielä jotain että pitäskö toiselta automieheltä tai -naiselta kysellä ja tivata, mutta voip olla että vaikeeks menee ja pitäis siinäkin sit koittaa käyttäytyä ja kyllähän se on jo monesti nähty että eihän semmonen näiltä koijareilta onnistu.
Mepä tästä jatkellaan. Hei vaan tässä vaiheessa!