Misleds

Runtu tum ja padapippii pada pippii, pada pii pada pii pada pi pippii.

Me ollan me. Noi allaalla ei oo meijän kannut vaikka Cindyn roppa miehillä on.
Vuosi meni ja se näkyy naamasta ku lakkaa kiinnostamasta.
Aikaa on kulunu ja menny edellisestä avoinmarselikirjeestä jo niin kauan, ettei tiiä mistä alottas. Tai eopä se oikeestaan ajasta oo kii. Vaan ehkä aivoista joista kuuleman mukaan räkä syntyy. Sanoo Jimmy. Opa Fleiming väittää toisin. Saattaa olla oikeessa. En tiiä.
Juhlan kunniax me mennään toistekin muuten uimahalliin. Ei muuta kuk kaikki vaan pärskimään kilpaa kanssamme. Joo uutta matskua saatiin valmiix ilman mixaajan suurempaa raivoa tai kuuppahuilia.

Kyllähän tekin varmaan tiiätte mitä me ei tiietä. Eli vaikka mitä. On se hyvä että mietitään mitä tässä on tapahtunut kun eihän me ikinä olla mitään tapahtumia tänne oikein selvitettykään, vaan ihan muuta vaan. Tänään kuitenkin ois voinu luulla että Jimmy Hofsta oli sekobolttzi ku sekoilu oli niin greisii, todellakin greisii. Kolme annosta siinä nälissään meni eikä sekään ihan riittäny. Nyt sitä onkin puheet jo ihan muissa lekurimeiningeissä ja hyvä niin, kyllähän tässä itse kukin jonkin sortin hoitoa kaipaa. Vaan kukapa ei. No esimerkiks jyväskyläläinen Misleds-orkesteri Jyväskylästä se taas rompottaa.

Donkihoot se kävi Arviakin moikkaamassa ja kyllähän se taas alkuhermoilun jälkeen haisto tutun kyöhnän eikä enää pillastellut, ei tietenkään ennen kuin oli rumputaiteilijaa käsivarresta haukannut. Soita tai mitään muutakaan siinä nyt kun puolet käjestä on mäjellä ja siinä toisessakin puolessa on vesikauhu. Myöhemmin vielä siinä sontakin haisi ja tällä kertaa lähde olikin juurikin samainenkin Arvikin, vaikka aiemmat kokemukset ja kokeilut luonnollisesti ois Fleiming Deimieniin viitannut. Mies haisee mutta on se sentään pirun komea.

Tää on vaikeaa. Tai siis helppoo olla mää ja vallanki näin komia, mut siis tää.
Tä?
Tsupatsupa pum pum tsupatsupa pum pum.

Me ollaan muuten epätervehenkisiä nuoria naisia.