Misleds
tiistai, joulukuu 13, 2005
Huuding to the rainbow
Terve vaan, täällä sitä ollaan. Tai siis mää oon. Ajattelin jakaa kanssanne, rakkaat palvelijat, hieman kokemuksia viime perjantain hevirokkiesityksestä. Torstaina siinä vähän koko tilanne arveluttikin kun bändin sijaan hajosikin rumpali eli mää. Mää on nyt täällä koulussa. Onneks kuitenkin LulJim hoiti joululahjan etukäteen ja olo oli mukamas paljon parempi ja kädet hais kuselle. Ja nenässä oli vähän jälkiuunileipää.
Paikallahan oli melkein koko kylä, ainakin naamat oli sen verran tutun kulahtaneita että mieluummin sit kahteli vaikka seinille. Tai sit Indon leveetä selkää, joka oli myös paikalla.
Ekaks siinä joku aasialainen pumppu veteli foxia ja sit Heeppi veteli vähän lisää mutta ei oikein Donkkarille nabissu. Eikä tietenkään muutenkaan nabissu.
Eli siis lavalla tuo pieni mies, mutta suuri ääni. Ääni olikin sitten niin iso että täytti koko salin, wautsiwauwauwau. Ronnie James il Divo, tuo 70-centtinen kuoleman lähettiläs oli taas vedossa. Alkuun vähän tarinointia ennustajaeukosta ja kansa tykkäs, tai ainakin minä ja jotkut vissiin siinä ympärillä kanssa bändiä suunnitella. Sit tuli jotain muitakin biisejä ja sit se keikka jo loppukin. Lauteet siinä jo näytti sen verta tyhjiltä notta oisko jyväskyläläisen Misleds-orkesterin ollut aika sinne kiivetä, mutta koska paikalla oli vain rumpali, eikä hänkään ihan kokonaan niin ei sit menty. Elvis sen sijaan meni vastapäiselle lavalle ja olo oli kuin Roskildessä, missä en ole ikinä ollut.
Muistakaa muuten ihmiset käydä välillä suihkussa, vaikka tuosta vanhemmasta rokista tykkäisittekin. Haisitte pahalle, kun taas meitsi ja meitsin iso-a hais ei pahalle, vaan hyvälle.
Nyt sit tiiätte mitä siellä tarkalleen ottaen tapahtu.
Paikallahan oli melkein koko kylä, ainakin naamat oli sen verran tutun kulahtaneita että mieluummin sit kahteli vaikka seinille. Tai sit Indon leveetä selkää, joka oli myös paikalla.
Ekaks siinä joku aasialainen pumppu veteli foxia ja sit Heeppi veteli vähän lisää mutta ei oikein Donkkarille nabissu. Eikä tietenkään muutenkaan nabissu.
Eli siis lavalla tuo pieni mies, mutta suuri ääni. Ääni olikin sitten niin iso että täytti koko salin, wautsiwauwauwau. Ronnie James il Divo, tuo 70-centtinen kuoleman lähettiläs oli taas vedossa. Alkuun vähän tarinointia ennustajaeukosta ja kansa tykkäs, tai ainakin minä ja jotkut vissiin siinä ympärillä kanssa bändiä suunnitella. Sit tuli jotain muitakin biisejä ja sit se keikka jo loppukin. Lauteet siinä jo näytti sen verta tyhjiltä notta oisko jyväskyläläisen Misleds-orkesterin ollut aika sinne kiivetä, mutta koska paikalla oli vain rumpali, eikä hänkään ihan kokonaan niin ei sit menty. Elvis sen sijaan meni vastapäiselle lavalle ja olo oli kuin Roskildessä, missä en ole ikinä ollut.
Muistakaa muuten ihmiset käydä välillä suihkussa, vaikka tuosta vanhemmasta rokista tykkäisittekin. Haisitte pahalle, kun taas meitsi ja meitsin iso-a hais ei pahalle, vaan hyvälle.
Nyt sit tiiätte mitä siellä tarkalleen ottaen tapahtu.
Vanhemmat kirjoitukset
lokakuu 2005 marraskuu 2005 joulukuu 2005 tammikuu 2006 helmikuu 2006 maaliskuu 2006 huhtikuu 2006 toukokuu 2006 kesäkuu 2006 heinäkuu 2006 elokuu 2006 syyskuu 2006 lokakuu 2006 marraskuu 2006 joulukuu 2006 tammikuu 2007 helmikuu 2007 huhtikuu 2007 kesäkuu 2007 heinäkuu 2007 elokuu 2007 syyskuu 2007 lokakuu 2007 tammikuu 2008 helmikuu 2008 toukokuu 2008 kesäkuu 2008 heinäkuu 2008 syyskuu 2008 maaliskuu 2009
